Lisää vastauksia niille,
jotka suhtautuvat epäilevästi esperantoon
Sisältö
3. "Esimerkiksi sen patriarkaalinen rakenne ei enää ole kelvollinen."
4. Eikö olisi parempi luoda uusi oikeudenmukaisempi kieli kansainväliseen viestintään?
1. "Esperanton juuret ovat läntisen kulttuurin piirissä ja ovat Fundamenton eli perustan takia jäykästi sidoksissa tuohon kulttuuriin, sellaisena kuin se oli 1800-luvulla."
Varmasti on yhteys todellisen, käytännön esperanton ja Fundamenton välillä, mutta tämä yhteys ei mitenkään ole jäykkä. Esperanton käyttäjistä 95 % ei tunne Fundamentoa ja vähät välittää siitä. Fundamentolla on niukasti merkitystä, kuten huomataan, jos tutkitaan kielen kehitystä. Sen merkityshän on oleellisesti epäsuora, esimerkiksi oppikirjojen ja kielioppien kautta, joita kirjoja tekevät ihmiset, jotka ovat tutustuneen hyvin Fundamentoon.
Aivan totta, esperantolla on juurensa läntisessä kulttuuripiirissä. Tai täsmällisemmin itäeurooppalaisessa; länsimaisuus on pelkästään ulkoista, ilmiasua. Näkökulmastani esperanton suhde eurooppalaisiin juuriinsa on samanlainen kuin haitilainen kreoli suhtautuu ranskan kielen juuriinsa. Vaikka lähes koko haitilainen sanavarasto on peräisin indoeurooppalaisista kielistä, todellinen kieli ei ole rakenteellisesti indoeurooppalainen. Juurten ja kehittyneen kielen välillä on valtava ero.
Lisäksi Zamenhof selkeästi ja oikein sanoi, että hän oli ehdottanut kieltä, joka ei ole muodostettu eurooppalaisen mallin mukaan. Tässä on mitä hän sanoo la Unua Librossa (Ensimmäisessä kirjassa):
"... jokainen sana on aina ja poikkeuksetta samassa pysyvässä muodossa, nimittäin tuossa muodossa, jossa se on sanakirjassa. Ja eri kieliopilliset muodot, liitännäissuhteet sanojen välillä jne. on ilmaistu taipumattomien sanojen yhdistelminä. Mutta koska tällainen kielen rakenne on täysin vierasta eurooppalaisille ihmisille ja tottuminen siihen olisi heille vaikea asia, siksi sopeutin tämän kielen jäsentymisen täysin eurooppalaisten kielten henkeen, siten että jos joku opiskelee kieltäni ja oppikirjaani, lukematta ensin johdantoa (joka opiskelijalle on täysin tarpeeton), – hän ei edes huomaa, että tämän kielen rakenne jollakin tavoin eroaa hänen äidinkielensä rakenteesta."
Myöhemmin hän selvittää, että fratino koostuu kolmesta SANASTA: frat, in ja o. Tämä on tyypillinen kiinalainen tapa suhtautua asioihin. Lainatusta tekstistä ilmenee selvästi, että Zamenhof tarkoituksella työsti ei-eurooppalaista kieltä, jossa on kaikki ns. agglutinatiivisen kielen piirteet. Sanoessaan:"... eri kieliopilliset muodot, liitännäissuhteet sanojen välillä jne. on ilmaistu taipumattomien sanojen yhdistelminä" hän määrittelee isoloivan eli taivutuksettoman kielen periaatteet.
Luultavasti ihmettelet, että Zamenhofille tuollaiset kielielementit kuten o ja in ovat sanoja. Mielestäni hän käytti näitä termejä painottaakseen, että kieli koostuu muuttumattomista osasista, jotka voivat liittyä toisiinsa, ilman mitään muodonmuutosta jonkun osasen sisällä (tuollaiset muutokset ovat yleisiä länsimaisissa kielissä, kuten englannissa: "foot > feet"; "come > came"). Vaikutelmani on, että hän on jotenkin nähnyt kuvauksen kiinan kielestä esimerkkeineen, ehkä jopa pitänyt käsissään kiinan kielioppia, ja todennut, että tuollaisella kielirakenteella on monia etuja, toisaalta täydellinen säännönmukaisuus ja toisaalta helppous, jolla sen on mahdollista ilmaista monimutkaisia käsitteitä yksinkertaisten sanojen yhdistelmällä. Tosiaan 1800-luvulla kiinan kieltä, joka perustuu puhuttua kieltä huomioimattomaan kirjoitukseen, käsittelevät tekstit yleensä ovat käyttäneet termiä "sana", kun itse asiassa on ollut kyse muuttumattomista perusosasista, joista kieli muodostuu. Nykyään tuollaisia perusosasia nimitetään morfeemeiksi.
Itse asiassa esperanton luonne ei ole ollenkaan eurooppalainen. Missä eurooppalaisessa kielessä ei voi ilmaista sanoin samaa ajatusta niin eri lauseilla kuten li iris kongreson trajne, kongresen li trajnis, li iris al la kongreso per trajno, pertrajne li veturis kongresen,li trajne alkongresis, jne (hän meni kongressiin junalla). Tämä ilmaisuvaihtelu perustuu tosiasiaan, että morfeemit ovat ehdottoman muuttumattomia ja rajattomasti yhdisteltävissä, piirre, jonka esperanto jakaa kiinan kanssa. Kielen huomattavaan kehitykseen ovat vaikuttaneet - monien "Budapestin koulukunnan" unkarilaisten lisäksi - monet kiinalaiset, japanilaiset ja korealaiset. Ilmaukset, kuten la nova ponto longas unu kilometron, tai Unesko ree rezolucias favore al Esperanto, joita on kiinalaisissa esperantojulkaisuissa, eivät mitenkään vastaa mielellisiä ja kielellisiä tapoja läntisten kulttuurien piirissä. Jopa englanti, jossa helposti muodostetaan verbejä substantiiveista ja päinvastoin, ei voi käyttää käsitteitä "pitkä" tai "päätös" verbinä.
Tietääkseni vain esperantossa konfutselainen nelisanainen kehotus isille ja pojille hoitaa hyvin roolinsa perheessä on käännettävissä sananmukaisesti, siis neljällä sanalla, samalla runollisella ja tiiviillä muodolla kuin alkuperäisessä kiinalaisessa: Patro patru, filu fil'. Ainoa käännös, jonka löysin englanniksi on Let the fathers be fathers and the sons sons. Ranskaksi: Que le père agisse en père, le fils en fils. Nuo ovat paljon kauempana alkuperäisestä kuin esperantokäännös, ei ainoastaan muodon vaan myös merkityksen takia; ne ovat liian tarkkoja. Tuo yksinkertainen esimerkki osoittaa, että eurooppalaiset kielen juuret eivät vaivaa sitä sen toiminnassa kulttuurien välittäjänä.
2. "Se määrittelee myös sen puolueettomuuden, oikeudenmukaisuuden, demokraattisuuden ja kelvollisuuden rajat nykyajan maailmassa."
Aivan totta, ehdottomasti esperanton hyvät ominaisuudet ovat rajallisia. Kukaan ei teeskentele, että se on täydellinen väline kansainväliseen viestintään. Esperantistit painottavat vain sitä, että se on nykyisessä tilanteessa, vähiten huono tai vähiten kelvoton. Se ei ole täydellisen puolueeton, täydellisen oikeudenmukainen, täydellisen demokraattinen eikä täydellisen kelvollinen. Mutta jos luopuu kaipuusta johonkin ehdottomaan ja realistisesti hyväksyy, että tällä planeetalla kaikki on epätäydellistä, voi päätellä, että esperanto on - kuitenkin mitä suurimmassa määrin - paras kansainvälinen viestintäväline näiden vaatimusten mukaan. Jos se hylätään täydellisyyden puutteen vuoksi, mitä jää jäljelle? Silloin ollaan tuomittuja käyttämään jopa vähemmän tyydyttäviä järjestelmiä! Teeskenteleekö joku, että esimerkiksi englanti on puolueettomampi, oikeudenmukaisempi, demokraattisempi ja kelvollisempi? Jos näin on, haluaisin nähdä millä perusteilla ja tosiasioilla tätä näkökohtaa puolustetaan.
Jos todellisuudessa verrataan miten nykyään kehittyvät (tai pyrkivät kehittymään) kielelliset suhteet erikielisten välillä, voidaan todeta, että on pääasiassa seitsemän eri tilannetta:
1. täydellinen kyvyttömyys viestintään;
2. pienin mahdollinen afasia-tyyppinen viestintä (änkyttävä, katkonainen, väärin painotettu huonosti hallittu kieli, jota voi yrittää selventää eleillä, kasvonilmeillä jne.);
3. "huonosti puhuttu englanti" (minimitoiminnasta kohdassa kaksi parhaaseen hyvään toimintaan kohdassa kolme on kokonainen tehokkuuden tasojen asteikko.);
4. hyvä, korkeatasoinen englanti;
5. jonkin muun viestijöiden hallitseman kielen kuin englannin, käyttö enemmän tai vähemmän hyvin (tilanne usein Afrikassa);
6. samanaikainen tulkinta ja kääntäminen;
7. Esperanto.
Vertaa käytännössä näitä seitsemää tapaa osallistua kansainväliseen kielelliseen viestintään ja huomaat, että suhteessa puolueettomuuteen, oikeudenmukaisuuteen, demokratiaan ja kelvollisuuteen, esperanto on valtavasti ylivertainen kaikkiin muihin.
* Se ei ole täysin puolueeton, mutta se on puolueettomampi kuin englanti ja muut kansalliset kielet, joista mikään ei ole vapaa poliittisista, taloudellisista tai kansallisista painolasteista.
* Se ei ole täydellisen kelvollinen, vaan eri kulttuurienvälisistä ja kansainvälisestä viestinnästä saamieni kokemusten mukaan se on vähemmän kelvoton kuin muut, erityisesti englanti, jota sen epätäsmällisyys, epäyhtenäisyys ja ääntäminen, joka on vaikeaa kansojen enemmistölle, tekee siitä vaikeasti sovellettavaa tehtävään helpottaa kulttuurienvälistä viestintää.
* Se ei ole täydellisen oikeudenmukainen; saavuttaakseen hyvän, toimivan tason, arvioin sen vaativan nelinkertaisen ajan Itäaasialaiselta kuin länsimaalaiselta; suhde on kuitenkin hyvin edullinen verrattuna siihen, mitä vaatii englanti, jota useimmat Itäaasialaiset eivät koskaan onnistu hallitsemaan kelvollisella tasolla. Jos ihminen tarvitsee 200 tuntia kyetäkseen käyttämään hyvin esperantoa, ja 5000 tuntia voidakseen käyttää hyvin englantia samalla tasolla, on enemmän oikeudenmukaisuutta maailmassa, joka viestii esperantolla. Lisäksi järjestelmä, jossa kaikki osallistuvat vaivannäköön, on oikeudenmukaisempi, kuin järjestelmä, jossa etuoikeutettujen vähemmistö ei ollenkaan joudu kuluttamaan henkistä energiaansa, ja kuitenkin ansiotta jatkuvasti nauttii ylivoimasta kielellisen "aseen" käytössä.
* Se ei ole täysin demokraattinen, mutta koska se sallii paljon enemmän vapauksia, se on demokraattisempi kuin muut järjestelmät. Muut kansainvälisesti käytettävät kielet ovat yksinvaltaisia; ne vaativat, että ajatukset muotoiltaisiin juuri tietyn rakenteen mukaisesti eikä jollain muulla tavalla. Esimerkiksi englannissa sanottaessa: he helps to me tekee virheen, kun taas saksassa "hän auttaa minua" (er hilft mir) on ainoa oikea muoto, samoin kuin venäjässä (он мне помогает); jos ranskassa käyttää joko englannin tai saksan rakennetta eli sanoisi il aide moi tai il aide à moi, tekisi itsestään naurettavan. Tosiasia, että esperantossa voi sanoa yhtä hyvin li helpas min (englantilainen rakenne), li min helpas (ranskalainen rakenne) tai li helpas al mi (saksalainen ja venäläinen rakenne) sisältää tunteen ilmaisuvapaudesta, joka mielestäni kunnioittaa enemmän demokraattisuuden periaatteita. Mitä jäykemmät rakenteet, sitä enemmän vältetään vaaraa epäonnistua, jolloin olisi alttiina pilkalle tai alemmuudentunteelle.
* Se on oikeudenmukaisempi ja demokraattisempi myös siinä, että sen omaksumisessa on suurempi rooli älykkyydellä kuin refleksinomaisella muotoilulla tai muistilla, ja sen avulla vähenee erot kansojen välillä suhteessa mahdollisuuksiin hallita sitä hyvin. Eurooppalaiset kielet sisältävät runsaasti mielivaltaisia muotoja, joita ei voi päätellä, vaan enemmän tai vähemmän vaivalloisesti, monin toistoin, painaa mieleensä (ja muutaman vuoden päästä unohtaa). Kiinalaiselle on helpompaa oppia, että 我是 wo shi, 你是 ni shi, 他是 ta shi on esperantoksi mi estas, vi estas, li estas, kuin painaa mieleensä, että I am, you are, he is. Samoin vaatii vähemmän henkistä energiaa tehdä johdokset mi > mia, ŝi > ŝia, aivan vastaavasti kiinan mukaisesti 我 wo >我的 wode, 她 ta > 她的 tade kuin painaa mieleensä toisiinsa liittymättömiä muotoja kuten I - my - mine; she - her - hers. On helpompaa muodostaa eksterlandano (kiinaksi 外国人 waiguoren) sanasta ekster (kiinaksi 外wai), land (国 guo) ja ano (人ren) kuin olla pakotettu muistamaan irrallisen foreigner. Samoin sarjassa kuten horse / mare/ colt/ stallion mahdollisuus olla löytämättä tarvittaessa sanaa muistista, on suurempi kuin sarjassa ĉevalo, ĉevalino, ĉevalido, virĉevalo (kiinaksi vastaavasti 马 ma, 母马 muma, 小马 xiaoma, 公马 gungma; vertaa myös toisaalta, ox /cow / calf / bull, ja toisaalta bovo > bovino > bovido > virbovo, kiinaksi: 牛 niu > 母牛 muniu > 小牛 xiaoniu > 公牛 gongniu).
Esperanton voi omaksua tuon satoihin tuhansiin kielielementteihin vaikuttavan pienemmän muistikuorman takia valtavasti nopeammin kuin muut kielet ja se säilyy elävänä helpommin mielessä. Lisäksi tunne kielellisestä nautinnosta on suurempi esperantoa puhuvassa kansainvälisessä ympäristössä, kuin muuta järjestelmää käyttävässä ympäristössä. Ihmiset tuntevat olonsa arvostetummaksi. On tunne siitä, että kieli on tehty ihmiselle, mahdollistamaan ihmisten välistä viestintää, eikä niin, että ihmisen pitäisi alisteisesti sopeutua kieleen, so. kyseisen kansan esi-isien mielivaltaisiin oikkuihin.
Tämän kaiken takia esperanto lähestyy enemmän saavuttamattomia puolueettomuuden, oikeudenmukaisuuden, demokraattisuuden ja kelvollisuuden ihanteita. Silloin kun kohdataan useita vaihtoehtoja, eikö viisaus houkuttelisi valitsemaan parhaan, vaikka se ei ole ihanteellinen.
Kansainvälinen viestintä tehostuu valtavan nopeasti. Esimerkiksi maahanmuuttajatyöläisten lukumäärä on kasvanut 75 miljoonasta 200 miljoonaan kolmessakymmenessä vuodessa. Älykäs yhteiskuntajärjestelmä vaatisi, että se vertaisi tehokkuus/kustannus suhteessa sekä myös oikeudenmukaisuusnäkökohdasta erityisesti englantia ja esperantoa - ja valitsisi parhaiten kustannustehokkaan. Lukemattomat ihmiset, jotka kärsivät turhautumisesta ja epäoikeudenmukaisuudesta kielellisen viestintäkyvyttömyyden vuoksi, ansaitsevat enemmän huomiota kuin heille annetaan.
3. "Esimerkiksi sen patriarkaalinen rakenne ei enää ole kelvollinen."
Onko esperantolla tosiaan patriarkaalinen rakenne? Varmasti ei enempää kuin muilla nykyään kansainvälisissä suhteissa käytetyillä kielillä. Jos esperanto ei tunnustaisi juuriaan elävissä kielissä, syntymäpaikkaansa eikä -aikaansa, sitä arvosteltaisiin abstraktiksi, elottomaksi laboratoriotuotteeksi. Se on hengestään paljon velkaa ajalle ja paikalle, jossa se, jos niin haluaa sanoa, sai elämänsä. Mutta juuri siksi sillä on elinvoimaa, henkeä ja omaa ilmapiiriä, jota muut kansainvälisten kielten hankkeet eivät koskaan ole saavuttaneet ja tämä on psykologinen etu, koska sitä käytettäessä saa tunteen normaalista ihmisten kielestä koodin asemasta.
Mutta olkoon miten hyvänsä, ymmärrän miksi patriarkaaliset esperanton sanavartalot, mikäli niitä yleensä on, tekisivät siitä vähemmän kelvollisen kansainvälisen kielen kuin englanti (tai latina, japani ...). Eikö näillä ole patriarkaalista rakennetta? Korostan uudelleen, että ei ole mieltä etsiä täydellistä kieltä. Se mitä maailma tarvitsee, on kieli, joka pystyy todella, vakavasti parantamaan ihmiset yhteiskuntaperäisestä puhesairaudesta, johon maailmanlaajuinen englannin käyttö nyt tuomitsee enemmistön ihmisiä, joiden täytyy viestiä muunkielisten kanssa.
Esperanto on ainoa kieli, josta voi objektiivisesti todistaa, että se suhteellisen nopeasti parantaa ihmisiä tuosta enemmän tai vähemmän puhevikaisesta tavasta viestiä, joka luonnehtii nykyisiä kansainvälisiä suhteita, jotka perustuvat englannin käyttöön (tai järjestelmiin kuten samanaikainen tulkkaus, jossa suuri osa keskusteluun osallistujia on lähes pakotettu puhumaan muuta kuin omaa kieltään).
4. "Eikö olisi parempi luoda uusi oikeudenmukaisempi kieli kansainväliseen viestintään?"
Lähtökohtani on hyvin käytännöllinen; mitä vaihtoehtoja ihmisillä on nykyään? Sen sijaan, että ottaisin vertailukohdaksi ihanteellisen kielen, jota ei ole olemassa, vertaan esperantoa käytettävissä oleviin viestintävälineisiin. Otan myös harkittavaksi muiden kuin länsimaisten kansojen kohtalon. Tämä on minulle valtavan tärkeää, kuten kaikki te jotka aikanaan luitte artikkelini "La okcidenta dialekto" (Länsimainen murre), tai kirjani "La bona lingvo" (hyvä kieli) varmasti olette hyvin tunteneet. Totean kuitenkin, että jos ei-länsimaalaiset eivät valitse esperantoa, heidän täytyy joko täysin luopua kansainvälisistä suorista yhteyksistä tai yrittää opetella englantia. Tämä viimeksi mainittu sisältää esperanton länsimaisia piirteitä valtavasti, todella valtavasti suuremmassa määrin, itse asiassa niin paljon, että vain pieni yläluokka näistä kansoista (ainakin itäisessä Aasiassa) onnistuu oppimaan kieltä kyetäkseen tehokkaaseen viestintään. Esperanto antaa huomattavasti parempia tuloksia. Olen kerännyt monia lausuntoja Itäaasialaisilta, jotka ovat oppineet sekä englannin että esperanton. Heidän yksimielinen päätelmänsä on, että tehokkaan tason saavuttaminen esperantossa vaatii paljon vähemmän vaivaa ja aikaa kuin englanti.
Tästä päättelen, että niin kauan, kuin toinen yleinen viestintäkieli ei ole vakiintunut ja elä, maailma on esperanton myötä oikeudenmukaisempi, mukavampi ja miellyttävämpi kuin maailma ilman esperantoa niille, joiden täytyy viestiä eri kansojen välillä.
Itse asiassa en ajattele ainoastaan aikuisia - vaikka tämänhetkinen työni pakolaisten keskuudessa on tuonut tietooni kielettömyyden aiheuttamien vaikeuksien laajuuden - enkä ihmisiä, joiden täytyy viestiä rajojen yli, vaan myös niitä koko maailman miljoonia ja miljoonia nuoria, joita painostetaan pänttäämään englannin kielen lukemattomia epäsäännöllisyyksiä, joita he eivät koskaan tule hallitsemaan, kun taas jos heille opetettaisiin esperantoa olisivat mahdollisuudet joskus osata sitä vähemmän turhauttavan ja pitkän vaivannäön jälkeen hyvin paljon paremmat. Tuollainen jättiläismäinen henkisen energian sijoitus suurimmalta osalta epäonnistuvaan yritykseen on mieletöntä. Järkevä yhteiskunta ei käytä näin rahojaan ja henkisiä voimavarojaan.
Siksi minusta tuntuu kannattavalta ryhtyä toimimaan ihmiskunnan saattamiseksi tietoiseksi siitä, että esperanto on parempi ratkaisu, vaikka se ei mitenkään ole ihanteellinen ja siitä puuttuu vielä paljon. Ja vaikka toimiminen tulisi kestämään joitakin vuosisatoja. Kannatti taistella orjuuden poistamiseksi, silloinkin kun sen poistaminen vaikutti saavuttamattomalta ja kun sensuuntaiset edistysaskeleet osoittautuivat masentavan hitaiksi. Ymmärrettävästi ryhtyminen toimimaan esperanton hyväksi ei olisi mahdollista, jos se rajoittuisi vain tuohon ihanteelliseen syyhyn. Myös monet mielihyvää tuottavat asiat, joita kieli jo nyt tuo niille, jotka ovat sen oppineet, ansaitsee huomiota ja kannustaa, ihanteellisen näkemyksen ulkopuolella ja täydennyksenä.
Mitä tulee ihanteellisempaan kieleen, sen elinvoimaiseksi saattaminen ei ainoastaan vaatisi vähintään vuosisadan monipuolista ja maailmanlaajuista käyttöä sen julkistamisesta, vaan myös ilman ideologista perustaa, jonka Zamenhof antoi esperantolle, sillä olisi hyvin pienet mahdollisuudet tulla todelliseksi eläväksi kieleksi ja saavuttaa itselleen tarvittavan sosiaalisen perustan. Ainakin esperanton kyseessä ollen prosessi on jo tapahtunut ja kieli on nyt valmis.